Kipuileeko hevoseni?

 

Pakoeläimenä hevonen pyrkii peittämään kipunsa. Myös eri yksilöiden välillä on eroja sen suhteen, kuinka "suurieleisesti" hevonen kipunsa näyttää. Useimmiten ensimmäiset vihjeet siitä, että kaikki ei ole kunnossa ovat hyvn pienieleisiä.

Yleisimpiä sisäelinperäisiin vaivoihin liittyviä oireita ovat löysä uloste, ähkyt, huono ruokahalu ja kiilloton, eloton karva. Myös laihtuminen viittaa kipuihin sisäelimissä.

Tuki- ja liikuntaelinten kivussa helpoimmin havaittava oire on selkeä ontuminen tai liikeratojen epäsäännöllisyys, epäpuhtaus liikkeessä. Hevonen voi myös olla vino tai jäykkä. Kompurointi ja selkeä kosketuksen aristaminen, niiaus, puhuvat myös selkeää kieltään kivusta tuki- ja liikuntaelimissä.

Vaikeammin kipuun yhdistettäviä, mutta kuitenkin kivusta kertovia oireita, ovat haluttomuus tehdä töitä ja yleinen apeus. Hevonen menettää kiinnostuksensa ympäristöön eikä ota kontaktia ihmiseen tai toisiin hevosiin.

Hevonen voi myös muuttua ärtyisäksi tai jopa vihaiseksi. Myös pakoilu ja säikkyminen kertovat kivusta, varsinkin jos hevosella ei aikaisemmin ole ollut vastaavia taipumuksia.

Erilaiset pahat tavat tai stereotypiat voivat olla kivun aiheuttamia. Ilman nieleminen aiheutuu usein vatsan alueen vaivoista. Hevonen voi myös kutoa, heilutella päätään tai narskutella hampaitaan.

Oleellista hevosen kivun hoidossa on pyrkiä löytämään kivun perimmäinen syy, ei ainoastaa hoitaa sen aiheuttamaa seurausta. Jotkut ontumat ja myös ähkyt (poislukien traumat ja äkilliset ruokinnan muutokset) ovat ilmentymiä pitkäkestoisesta, kroonistuneesta, häiriötilasta elimistössä. Mikäli keskitytään hoitamaan pelkästään seurausta ilman, että päästään käsiksi varsinaiseen vaivan aiheuttajaan, eivät hoitotulokset yleensä ole pysyviä. Kipu saadaan taltuttettua hetkeksi, mutta oireilu yleensä palaa.

 

Thinking, feeling, seeing hands