Kipukoira

Kipu on kehon luonnollinen oire siitä, että jotain on pielessä. Kivun ”kertominen” ja kokeminen riippuvat koiran luonteesta ja yksilöllisestä kipukynnyksestä.

Kipu voi näkyä koirassa monilla eri tavoilla. Maahan meno tai ylösnousu voi olla työlästä, koira liikkuu peitsaamalla, hidastelee lenkillä tai on muuten vain ” ei-oma-itsensä".

Koiran liikeradat saattavat muuttua epämääräisiksi tai liikunta epärytmiseksi. Selän normaalit kaaret muuttuvat ja koiran ryhti muuttuu. Koira voi myös kulkea selkä köyryssä laahaten jalkojaan. Usein koira lopettaa myös hyppäämisen tai hypyistä tulee epäpuhtaita, vaivalloisia ja epäröiviä.

Aamuiset venyttelytuokiot voivat puuttua tai koira venyttelee itseään jatkuvasti helpottaakseen kipua.

Koiralla voi olla myös erilaisia sijaistoimintoja, kuten tassujen nuoleskelua ja pureskelua, läähätystä ja runsasta vedenjuontia.

Kipu voi muuttaa myös koiran käytöstä. Käytösmuutosten taustalla on usein kipustressin laukaisema ylitila koiran hermostossa. Tämä voi näkyä levottomuutena, ärtyisyytenä ja jopa aggressiivisuutena. Rauhallisesta koirasta voi tulla hyperaktiivinen tai ennen touhukas koira muuttuu vetäytyväksi. Jotkut koirat voivat tulla yliherkiksi ulkoisille ärsykkeille.

Mitä paremmin koiraansa osaa lukea, sitä aiemmin ymmärtää sen, ettei koira ole kunnossa, vaikkei varsinaista sairautta vielä ilmenisikään.

Akuutti kipu

Akuuttikipu on yleensä helpoin tunnistaa. Se alkaa usein äkillisesti ja on paikallistettavissa johonkin kehon osaan. Rajussa kivussa koiralla voi olla nopeita fysiologisia muutoksia, kuten laajentuneet pupillit, tiheä hengitys ja hyvin jännittynyt pallea.

Akuuttikivussa tarvitaan nopeaa apua joko kipulääkityksellä ja/tai esimerkiksi osteopaattisella käsittelyllä. On tärkeää hoitaa kipu ajoissa, jotta tilanne ei muutu krooniseksi. Pitkäkestoisessa kivussa koira alkaa kompensoida eli käyttää kehoaan epätasapainoisesti säästääkseen kipeää aluetta.

Akuuteissa tapauksissa hoidetaan ongelmaa suoraan ja/tai hermoston kautta. Mitä pikemmin akuuttitilaa päästään hoitamaan, sitä nopeammin aktivoituvat elimistön omat parantamismekanismit.

Krooninen kipu

Kroonisissa kiputiloissa koko kehon biomekaniikka muuttuu. Koira alkaa liikkua virheellisesti muodostaen vääriä liikekaavoja.

Pitkäaikaisten kipujen seurauksena koirasta saattaa tulla stressikoira. Kivun ylläpitämä jatkuva stressi elimistössä ylistimuloi sympaattisen hermoston toimintaa, mikä saa aikaan erilaisia stressin oireita kehon toiminnoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi ruuansulatusvaivat, iho-oireet, rapsuttelu ja toistuvat korvatulehdukset.

Pitkään jatkunut, jopa kuukausia kestänyt kipuilu aikaansaa myös haitallisia fysiologisia muutoksia. Kehossa alkaa muodostua neurotoksisia yhdisteitä, jotka tuhoavat selkäydintasolla niin sanottuja kipuporttisoluja ja ydintumakkeita.

Krooninen kiputila on hyvin uuvuttava ja kuluttava tila, joka altistaa koiraa stressille, alentaa elinvoimaa ja pahimillaan johtaa muihin, syvempiin sairaustiloihin.

Kroonisten kiputilojen hoidossa kehon lukkiutumat ja virheasennot palautetaan kohti normaalia käyttämällä lempeitä, pehmeitä hoitotekniikoita, jotta jo valmiiksi stressaantunutta mekanismia ei kuormitettaisi liian voimakkailla tai kipua tuottavilla otteilla. Olennaista on myös vaikuttaa hermoston ja verenkierron korrelaation kautta koko elimistöön tervehdyttävästi.

Koiran olo helpottuu usein jo ensimmäisten osteopaattisten hoitokertojen jälkeen ja käytös sekä toiminnot palautuvat vähitellen normaaleiksi.

 

Thinking, feeling, seeing hands